4kk neuvola

Eilen käytiin tsekkaamassa Nooan vointeja neuvolassa. Ukkelilla oli taas paino noussu kivasti, meni jopa 7kg rikki, vaikka sitä epäilin kovasti ennen neuvolaa. Yks ilta piti jopa ihan miettiä onko poju kasvanu ollenkaa, ku näyttää niin hoikalta. :D

Jäi kyllä vähän outo maku suuhun neuvolalääkärillä käynnistä. Lääkäri ei oikein vastannu mihinkään kysymyksiin suoraan, vaan vastaukset oli jotain ympäripyöreetä. Ei ollu kauheen hyödykästä. :D
Nooa ei kannatellu päätä ku käsistä nostettiin ylöspäin makuulta, mitä se ihmetteli. Toisaalta taas sano että eiköhän se sieltä nouse riittävästi mitä tuossa iässä tarvii. Onneksi mororiikka muuten oli niinku tuossa iässä kuuluuki. :)

Kiinteitä ei tarvi vielä alotella, oli sen verran kasvanu pikkumies että rintamaidolla mennään vielä. :) Velliä aloin maistattamaan viime viikolla ku vauva alko kärttyilemään tissille. Tuntu, ettei tuu tarpeeksi vauvalle ku hetken imettyä alko vääntyillä ja äristä. Kuitenki vellitki jäi nyt sitte tauolle ku niistä Nooalle tuli ihottumaa poskiin ja tämän neuolakäynnin jälkeen sitte sai huomata että kyllä se rintamaidollaki vielä kasvaa.

Nyt 4kk:n iässä ei oo tapahtunu edelliseen kovin merkittäviä eroja. Kovasti Nooa on alkanu jutella leluille. Osittain jopa kiljuu mukana ku innostuu. :D Ääneenki nauraa hekotellaan ja kutitteluunki jo reagoidaan. :D
Vielä ei meillä käännytä, mutta näyttää Nooa viihtyvän selällään ja kyljellään sen verran hyvin ettei se enää mahalleen yritäkkää niin kovasti. Jollain kumman ilveellä se kuitenki pyörittelee itteään leikkimatolla että välillä on poikittain siitä, mihin asentoon sen sinne on leikkimään laittanu. :D 

Nukkumisesta ei välillä tuu mitään. Jokunen viikko saatiin yöhönki rytmiä, ja poju söi kahteen kertaan yössä, yhden ja viiden aikaan. Se sopi mulle! :) Entisen kahen tunnin tankkailun sijasta tuo rytmi oli ihana. Harmi, ettei sitä enää oo. :(  Eiköhän meillekki rytmiä tuu noihin öihin joskus, muttei sitä kyllä malttas oottaa millon.. loppujen lopuksihan koko vauva aika on nopeesti ohi, joten ehkä mä vielä kestän. :D poju on alkanu heräileen nykyään vähä päälle seittemän, mikä seki rasittaa ku nukkumaan pääsee vasta puolen yön aikoihin.

Loppuun vielä Nooan mittoja neuvolasta, suluissa edellisen neuvolan mitat.

7200g (6350g)

64cm (61cm)

pään ymp. 41.4cm (40cm)

Onko parempaa.. ♥

Maisemissa jälleen!

Huhhuh, eipä oo meistä kuulunu pitkään aikaan mitään blogin puolella! 
Pikkumiehen kans oltiin rohkeita toissa perjantaina, ja hypättiin bussiin. Matkustettiin bussilla kolmen tunnin matka mummolaan, ja oltiin reissussa reilu viikko. Viime perjantaina iskä matkusti perässä, ei tarvinu olla liian kauan erossa meistä, ja näki kuin pikkunen oli kasvanu ja kehittyny. Kyllä ne vaan viikossaki ehtii kasvaa! 

Bussimatka Nooan kans oli kyllä hieman erikoinen. Jännitti ennen matkaa, että miten menee. Ajattelin että se vaan huutaa ja kitisee koko matkan,mutta ei se sitte mennykkää niin kamalasti. Vauva kyllä valvo lähes koko matkan mutta katteli kiltisti ihmeellistä bussia ja matkustajia. Kerran kitisi mutta otin sen heti tissille niin hiljeni loppumatkaksi. :D Jotku mummot katteli aika pahasti ku siinä syötin , mutta pakkohan se on lapsen saaha ruokaa jos nälkä.. ennemmin niin, ku mitä itkettää vauvaa koko loppu 1,5 tuntia. :D
Ku perille päästiin oli koko ukkeli hiestä märkänä ku kopassa ollu, vaikkei ees ollu ulkovaatteita päällä. Sitte kylmään ilmaan ulos oottelemaan äitiä hakemaan niin ei kuulostanu hyvältä idealta, onneks ei tullu mitään flunssaa enää tähän kiusaksi ku sairastelua on ollu tälle syksyä jo sen verran paljon.

Viikon aikana reissailtiin mummoloissa, ja näin omia kavereita joita ei enää nykyään niin usein sitte näekkää ku jäivät niin kauas ku ite muutin kotoa pois. Viikko meni kyllä nopeesti ja vaikka tarkotus oli mennä kotiin levähtämään, se levähtäminen tais jäädä. :D No, täällä on aikaa levähtää vielä ku on vaan yks lapsi jonka kans touhuta. Ehtii vaikka kirjottaa blogia vauvan leikkiessä lattialla. ;)

Viime keskiviikkona tuli Nooan mittariin 4 kuukautta täyteen. Nopeesti se aika menee! Huomenna mennäänki neuvolaan ja lääkärineuvolaan ja kirjottelen sitte kuulumisia lisää. Nyt alkaa kuulua taas semmosta älinää että täytyy mennä pelastamaan ukkeli lattialta. :)

Imetyksestä

Siitä on kohta neljä kuukautta, ja muistan sen edelleen niinkuin eilisen. Molemmat ensikertalaisia, mutta luulen silti että minua jännitti enemmän. Ensi-imetys. Kätilö toi pienen nyytin syliini synnytyssalin keinutuoliin. Vauva alkoi heti hamuilla rintaa, ja kätilö auttoi vauvalle oikean asennon. Pieni tiesi heti mitä tehdä, ja alkoi imeä ensimaitoa pieneen massuun. Se oli kuin pieni linnunpoikanen, suu ammollaan, leuka hiemat ylöspäin ja yhtä avuttomana. Tunsin yhteyden vauvaan, se oli omituista. 

Edelleenkin usein syöttäessä vauvaa sen läheisyyden ja yhteyden tuntee. Tuntuu, niin luonnolliselta ja oikealta, ehkä siksi haluan jatkaa täysimetystä mahdollisimman pitkään. 

Nyt ku vauva on jo isompi, mikään ei ole muuttunu. vauva on edelleen melkoinen tissitakiainen. :) Tissiä hamuillaan milloin nälkään, milloin läheisyyteen, milloin rauhottuakseen tai kipuun. Välillä tuntuu, että se rajoittaa elämää ku ei voi mennä ilman vauvaa minnekkään kun pienellä ei ole minkäänlaista rytmiä syömisen suhteen. Lähi- Siwassa uskaltaa käydä sentään ;)  No, oikeastaan sitä ei haluakkaan olla erossa vauvasta niin pitkään että sen syöminen tulis ongelmaksi. Lenkille pääsee vauvanki kans ja se riittää mulle vielä. Ainut mitä kaipaa on rauhaa noihin öihin, ku sillon myös täytyy tissin olla tosi tiheesti saatavilla, ja välillä haluttais nukkua pidempääki pätkää. No, vauvan ehdoilla mennään, ja pikkumies kasvaa koko ajan joten ehkäpä me löydetään rytmi nukkumiseen, ja syömiseenki varmasti viimeistään silloin ku alotetaan kiinteät. :)

Tämä oli tälläinen pienimuotonen pohdinta imetyksestä, sitä viimeyön pikkutunneilla mietiskelin itekseni ja ajattelin vähänjakaa ajatuksia täälläkin. :)  

 

Viikonlopun höpinöitä

Viikonloppu meni nopeemmin ku ennen, ainaki se tuntu siltä. Ei oo kyllä yhtään kivaa että viikonloput on niin lyhyitä, sillon kuitenki tekemistä olis kaikkein eniten, ja sitä aikaa. :D Vaikka mullahan aikaa on vaikka joka päivä, mutta arki tuntuu menevän niin tiiviisti kiinni vauvanhoidossa ja viikonloppuna olis sitte mukamas aikaa tehä jotain muuta ja levätä. 

Perjantaina käytiin citymarketissa tekeen viikonlopun ruokaostoksia, ja ostettiin uus matto meidän olkkariin. Oon haaveillu karvalankamatosta, ja nyt ku sellanen edullisesti löyty, tottakai se napattiin mukaan. Vauva jatko uniaan kauppareissun jälkeen niin päästiin samantien siivoamaan. 
Viimeviikolla asenneltiin myös jouluverhot paikoilleen, ehkä turhan aikasta mutta ei se mitään :D Nooa niitä ainaki tykkää tapittaa niin mikäs siinä. Vaihettiin myöski järjestystä vähä toimivammaks, tuntuu että vauvan vaunutki on jokapaikassa tiellä, ja tässä asunnossa ei oikeen minkäänlaista järkevää paikkaa vaunujen säilytykseen ole. :( Olohuoneen nurkassa ne paikkaansa pitää, ei vaan kauheen kiva rapasilla (missä viipyy mun tilaamat pakkaskelit??) vaunuilla kulkee koko talon halki että ne pääsee paikalleen. :D renkaiden suojat kyllä on, mutta niitä on niin inhottava alkaa kakisten renkaiden päälle kiskomaan, ei oikeen mun juttu. Ennemmin luutuan lattian roskista ku kyykin meidän pikkueteisessä niitä suojia asettelemassa. :D Ehkäpä me päästään isompaan asuntoon keväällä..

Meidän komeet jouluviritelmät :D

Nooa ihastelee talvimaisemaa, jota ei enää oo :-(

Lauantaina tehtiin pitsaa ja herkuteltiin. :D ei oikeestaan oo ees muistikuvia koko lauantaista, se meni varmaan niin nopeeseen ettei siitä ees mitään mielenpäälle jääny. Tietenki valmisteltiin myös iskälle kakkua. :D Varmaan istuttiin koko päivä sisällä, vauva tosin nukku päikkärit ulkona. Harmittaa tosissaan nämä syyskelit ku haluis ulkoilla pikkusen kans. Ei oo kauheen kivaa synkässä vesisateessa mennä. :( Millonhan me saadaan tänne talvi..

Sunnuntaina oli sitten se odotettu isänpäivä.  Kaiken lisäks  just isänpäivä aamuks oli  sulanu kaikki lumet! Ei tipantippaa ollu enää missään. (Kaipaakohan kukaan niin paljon lunta ja niitä pikkupakkasia ku mitä minä?)
Tehtiin aamulla Nooan kans isänpäiväkakku valmiiks, daimkakkua. :D Ja olihan se herkkua! Etenki tänään ku se oli pakkasessa maustunu jo eilisestä asti, nam! :) Sunnuntaina käytiin myöski Nooan papan, ja isopapan luona. 

Onneks poju on jo parantumaan päin, enää vaan vaivaa yölliset itkuhuutoraivarit ja nuha. Kyllä se tästä! :)

 

"Karhunpentu sairastaa, häntä hellikäämme..

..lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme.."

Meillä sairastellaan, -taas. Pikkumies viimeyön ja tänään päivän ollu kiukkunen ja ollu lämpöä, joka kylläki laski ku sai lääkettä. Suppojen sijasta ostettiin eilen Panadolia nestemäisessä muodossa, mikä uppos pikkuseen todella hyvin! Nooa vaan maiskutteli huuliaan tyytyväisenä uudesta, omituisesta mausta. Pelotti aluksi ettei se sitä huolis ollenkaa vaan pukkais kaiken pihalle, oli sen verran sakeeta lääkettä ja kaikenlisäks niin hemmetin pahan hajusta. Monet on lisäksi sanonu, että tuo nestemäinen vaikuttais vähä nopeemmin ku supot. Ja suppoja ku laittaa saa olla taitava ja nopea, ennen ku koko homma sulaa käsiin, tai se pukataan ulos. Nyt on ollu illan jo virkeempi mies, onneksi.

Lisäksi käytiin tänään hakemassa apteekista jotain parempaa ku keittosuolatipat nenän tukkosuuteen. Nooalla jatkuvasti tukossa nenä, ja niin kuivaa räkää ettei keittosuolatipat, saati sitte nenäfriida auta mitään. Ostettiin jotain aika uutta (Physiomer Baby) sumutetta joka oli suunniteltu just vauvan nenän/ylähengitysteiden avaamiseen. Se vielä kaikenlisäks ehkäsee kaikenmaailman flunssan jälkitaudeilta, mikä on hyvä juttu. Korvatulehuksia tai muita ei kaivata. :D Ei olla vielä kokeiltu tuota, mutta toivottavasti toimii meille paremmin ku mitä nuo tipat. Niitä tippoja on niin rasittavaa laittaakki ku ei oikeen tiiä miten sais tippumaan juuri sinne nenään ne, eikä pitkin naamaa ku toinen vääntelee päätään. :D

Sitähän se tämä syksy ja alkutalvi on, sairastelua. Onneksi kohta luulis helpottuvan ku tasottuu ilmatki. Pukeminenki on niin haastavaa näillä keleillä ku välillä pakkasta, välillä aurinkoista ja syksystä. :)
Toivottavasti kaikkialla muualla on flunssilta säilyneitä pikkusia, niitten kans kamppailu on aika syvältä. :)

Nyt alkaa kuulumaan sen verran vaativaa valitusta, että täytyy mennä laittamaan pikkumies iltaunille ku se viimein väsähti. Hyvää yötä!

 Kuvat Googlen kuvahausta.

Jälkikirjoitus: Uus sumute vauvan nenän tukkosuuteen on tosi hyvä! Entisiä keittosuolatippoja ei voi kuin ajatella nauraen, niitten teho oli uskomattoman vähäinen verrattuna tuohon sumutteeseen. Suihketta ku suihkuttaa vauvan sieraimiin, ne tyhjenee itsestään jopa ilman liman imemistä. Ja kuivat ja kovat kokkareet pehmenee hetkessä. Jatkossa meillä käytetään tätä, en voi muuta ku suositella! 

Uuden oppimista ja muuta mietintää

Hetki omaa aikaa.. tyytyväinen pikkumies nukkuu vaunuissa ja äiti pääsi tietokoneen ääreen. :D -yllätys yllätys. Kuluva viikko on ollut hiukan erilainen kuin mitä yleensä. Samat kuviot, mutta silti jotain erilaista.

Nooa on alkanu tarttumaan leluihin, ja esineisiin eritavalla ku mitä ennen. Ennen koko käsityö oli satunaista tarttumista paidan kauluksesta esim. syötettäessä, tai muuten vaan näpräämistä. Nyt huomaa, kuinka kaikki lähellä olevat lelut tai jutut halutaan mieluusti käteen ja sitä kautta omaan suuhun. Yks päivä aamuhommia ku tehtiin niin poju nappas äiskän sormesta kiinni ja vei niin vikkelään suuhun etten kyllä ehtiny ees ajatella mitä tapahtu, ennenku pienet ikenet nirhutteli peukaloa. :D Melkosen ihanaa seurata pienen vauvan kehitystä. Joka päivä vähän enemmän ja enemmän jotain uutta opitaan. Maailma kiinnostaa niin kovasti. ♥

Lisäksi saatiin perjantaina viimein uus pyykinpesukone, jota oltiin ooteltu kauan. Innokkaana oottelin että pääsen pesemään taas pyykkiä koneella, joka ehkä toimiski. Eipä toiminu niinku piti, vaan joka kerta linkouksen alkaessa kone hyppi kylppärin ovella vastaan.. monenlaiset keinot kokeiltiin ja konetta tasailtiin että pomppiminen loppuis, mutta lopulta syy oliki itse asentajissa. - Käyttöohjeet kyllä tarkkaan luettiin, mutta totteleminen jäi vähä vähälle, ja jätettiin jotkut muovitulpat paikoilleen ku luultiin ettei niillä ole mitään virkaa. :D Tuntuu, että tämä kone ei tuu ku puolilleen siinä missä edellinen oli jo täys. Toisaalta hyvä että pyykkiä mahtuu paljon, mutta vauvanvaatteita ku tykkäis pestä erillään muusta pyykistä niin jää koneelliset aika vajaiks..

Isänpäiväki kovasti mietityttää. Taidetaan leipoa kunnon kakku pikkumiehen kans iskälle. Mukavaa ku saa kerranki ite laittaa oman pojan kans isänpäivän juttuja, ja pitää kyllä käydä kierteleen jotain kivaa iskälle. Kirjottelen sitte loppuviikosta viimestään mitä keksitään. :)

T.  äiskä  ja uinuva poitsu

Nooan tarina

Vähän ennen joulua 2011 saatiin ihana uutinen, meille tulee vauva. ♥ 

Vauva oli alusta asti toivottu ja kaivattu.
Ensimmäiset kuukaudet pahoinvointi otti kokonaan vallan, ja työharjottelu sairaalassa sai jäädä. Liikkumaankaa ei oikeen kyenny. Makasin kotona napostellen vähä väliä jotain pientä että verensokeri pysyis tasasena. Mies sai hakea salmiakkia kaupasta, se helpotti kyllä tosissaan ja sitä oli helppo napata muutama jopa paikoissa, jossa muuta evästä olis vaikee syödä. Siitä nämä ihanat kilot vieläki muistuttaa itestään, ei se mitään, kaiken arvosta. Kiloja ehin kyllä karistella joskus.. :) 

Toisen kolmanneksen alkupuolilla pahoinvointi alko pikkuhiljaa väistyä tieltä ja alkoki harjotussupistukset. Niitä oli joka päivä ja paljon. Mahaa veti kireeksi vähä väliä ja taaaaaas liikunta jäi vähemmälle. Uiminen oli mun lemppari. -Se oli niin kivaa pallomasulla ku pysty tekeen ilman supisteluja. :) Tunsi olonsa oikeen kevyeks. :D

Viimesen kolmanneksen alussa vasta oli aika, jolloin pysty liikkumaan ilman suurempia supisteluja tai kolotuksia. Siinä sitte liikunnan riemusta nautittiin, kunnes siitäki tuli loppu. Taas supisteli. 
Tällä kertaa supistukset oli napakampia. Lisäksi supistelut teki tehtäviään ja viikkoja ku oli vähä reilu 30, paikat oli jo alkanu valmistautua synnytykseen. Sitte loppuviikkoina ei enää liikuttu,uimaankaa ei enää saanu mennä. Näytillä sairaalassaki käytiin usein säännöllisten supistusten takia, mutta vauva vaan ei halunnu masusta pois. Monta viikkoa supisteli säännöllisesti, enemmän ja välillä vähä vähemmän napakasti.

37+4
Yöllä nukuin ku tukki. Ei yhtään supistusta. Ehkä siksi myös koko päivän jaksoin olla reipas. Siivosin koko asunnon kunnolla, käytiin kirpputoreilla osteleen vauvalle vielä mm. muutamia 50-56cm vaatteita ja hoitolaukku, ja myös rentouduttiin rossossa illallisella (-ajateltiin, että ehkä viimeinen kerta kahestaan. Ja olihan se. :)) Yöllä sitte mentiin kaikessa rauhassa nukkumaan..kunnes alko tapahtua. :D

Yöllä 3.14 meni lapsivedet, ja päästiin lähtemään sairaalaan! Synnytys oli nopea, ja kivulias.Mitään kipulääkkeitä ei ehditty antaa, lievittäjänä oli lämpöpussi mahan päällä. Supistukset oli todellatodella kipeitä, mutta eipä sitä tienny sillon että millasiksi ne muuttuu, ajattelin ehkä typerästi että ne pahenee lisää ja otan kipulääkkeet myöhemmin. Kuitenki paikat avautu todella nopsaan, ponnistusta edeltävän puolen tunnin aikana 5cm, ja ite ponnistus vaihe kesti 19 minuuttia. Vauva syntyi 21.7.2012 06:39. ♥ 

 48cm & 3035g, pää 33cm

Oma pieni mussu masun päälle ku nostetaan, on se vaan tosi söpöä. ♥
Se kauan kaivattu vauva ku saadaan maailmaan niin ei siinä voi muuta ku onnellinen olla. Raskaus aikana miettiny pieniä vauvan vaatteita, pinnasänkyjä, vaunuja ja turvakaukaloa että ku ne sais käyttöön, pienen vauvan omiksi jutuiksi. Ja siinä se nyt sitte oli, turvallisesti mahan päällä. Sylissä. ♥

Nyt pikkumies on jo niin ison olonen, lattialla massulleen kattelee kirjaa ja huutelee terveisiä. :) Rakastan tätä. :)