Kiinteiden maistelua ja kuulumisia

Ollaan viimeaikoina maisteltu pikkumiehen kans bataattia, porkkanaa ja päärynää. Päärynä ja porkkana on niiiiiiiin namnam Nooan mielestä.

Aioin alottaa kiinteet vasta ku Nooa on lähempänä puoltavuotta, mutta alotettiin ne erinäisistä syistä nyt vähä aikasemmin. Pääasia kuitenkin on se, että lapsi on tyytyväinen ja kasvaa, eikä mikään mun halu täysimetykselle. Nooa on niin perso tissille, ettei kiinteiden alotus oo kyllä vähentäny maidon menekkiä vielä yhtään. Se varmaan on syy sille, että poika tuntuu potristuvan hetkessä. :D

Tuntuu, että poika on kasvanu hurjasti viimeaikoina. Paino noussu varmaan tosi paljon ku tuntuu että sen kantelu vie koko ajan enemmän ja enemmän voimia. :D

Oon ite tehny Nooalle kaikki soseet itse, lähinnä siksi, että en halua sen vielä näin pienenä syövän niin teollisesti valmistettua purkkiruokaa, ja toisaalta annoksetki on aika pieniä vielä joten niitä on helppo tehdä itse. Voin kyllä myöntää että siltiki siinä on kova homma. Astioita sotkeentuu kasapäin ja soseuttaessa porkkanat ja perunat lentelee pitkin seiniä. :D

Ylihuomenna lähetään joulun viettoon meidän kotipaikkakunnalle, ja siellä varmaan ollaanki sitte ihan tammikuulle saakka. Kerranki vähän pidempi loma eikä tarvi stressata niin paljon ku mitä jos viikonlopuks vaan lähtis. Vauvan kans ku lähtee niin kuitenki tarvii kaikenlaista mukaan vaikka vaan lyhyemmäks aikaa lähtis reissuun.

Tänään on siis tiedossa ankarasti pyykinpesua ja osittain jo vois ehkä pakatakki ettei kaikki kasaannu huomiselle. Lisäks pitää puunata koti puhtaaks että on mukava reissusta tulla puhtaaseen kotiin.

Eilen leivottiin myös vadelma-mustikkapiirakkaa, nam!

Oon ihmeellinen herkuttelija. :c
Joka päivä pitää saada jotain hyvää välipalaa, ja monesti tulee pikkumiehen kans leivottua päivisin ku kotona ollaan kaksistaan. Lisäksi nää pakkaset ei oo yhtään mun juttu.
Harmittaaaaaa ku ei pääse ulos!! Ja sitte tulee vaan istuttua sisällä ja leivottua herkkuja. : D No, samapa se on..

Ulkoilu on varmaan meillä mulle tärkeempi juttu ku mitä pojalle. Sisällä ku kökkii päivät niin turhautuu vaan ku ei pääse ulos ja raittiiseen ilmaan. Toivottavasti noi pakkaset laskis ees sen verran että sais taas nukutella poikaa ulkona ja pääsis samalla itekki kävelylle.


Nyt vaaveli heräilee, moikkamoi!

Pakko purkautua..

Välillä kiehuu. Kiehuu ihan tosissaan. Ja kumpa puhuisin nyt niistä puuro-, tai pottukattiloista.
Monet kerrat oon miettiny, mikä tässä mättää. Jo heti vauvasta asti ystävät, sukulaiset, naapurit ja lähes jokainen vastaan tuleva tivaa joko meillä hymyillään, joko nukutaan yöt läpi, joko meillä tehdään sitä tai tätä.

Eilen menetin totaalisesti hermot. Eräs tuttu äiti jaksaa joka ikinen kerta ku nähään kuulustella joko meillä tehdään sitä ja tätä ja tuota, ja kuinka heillä tehdään jo kaikkea samaa ja vähä enemmänki. Tuntuu, että meidän vauva on jotenki huono, jos se ei nukukkaa öitä vielä 4,5kk:n iässä. Onko meidän vauva jotenki viallinen, ellei se vielä tähän päivään mennessä oo kääntyny, lähteny liikkumaan, jättäny yösyöntejä.
Kaiken huippu on se, että kyseisen äidin vauva on Nooaa 2kk vanhempi, ja siinä ajassa vauvat kehittyy valtavasti.

Ja kyllähän meilläki käännytään. Pieni mies on vaan sen verran tyytyväinen köllöttelyyn kylellään, niin miksi siitä pitäis päästä mahalleen niin kovin usein. Ja monet monet kerrat on poju ittensä mahalleen ponnistanu, kyllä se pääsee jos vaan niin haluaa. Ite en ainakaan pidä tärkeänä sitä, että jokaiselle vastaan tulevalle pitäis mainita mitä meillä tehään, ja mitä meillä osataan.

Välillä on vaan aika riittämätön olo, paha mieli. Teenkö jotain väärin? Ku ei pienellä ole vielä hampaita, eikä se niitä kiinteitäkään vielä syö useita purkillisia päivässä, saatika saa sitä iltapuuroa.

Miksi vauvoja pitää vertailla jo heti syntymän jälkeen? Miksi pitää vertailla siitä pienestä viattomasta ihmisen alusta aina aikuisuuteen asti? Eikö se riitä, että annetaan lasten kasvaa omaa tahtia. Jokainen lapsi on sitäpaitsi yksilö, ei kaikki voi mahtua siihen samaan muottiin. Siihen, johon tungetaan ne kaikki jotka kehittyy pikapikaa.

Annetaan vauvojen olla vauvoja. Mietityttää muutenki, miksi vauvojen pitäis heti laitokselta asti nukkua yöt syömättä tai heräämättä. Miksi on niin kova kiire saada niiltä yöt kokonaisiksi? Miksi niin kovalla kiireellä pitää kasvattaa niitä pieniä? Miksi pitää vauvat vierottaa korvikkeelle, päästää äiti heti vauvan ollessa vielä muutamien kuukausien, tuulettumaan? (Tottakai tarvitaan myös omaa aikaa, sitä en kiellä.)
Mulle riittää se, että vauva saa olla vauva. Se saa herätä öisin syömään niin usein ku haluaa, itkeä, ja maata vaan paikoillaan lähtemättä minnekkään. Vauva aika muutenki on niin hemmetin lyhyt. Eikä se pieni osaa vaatia alkuun muuta kuin äitiään, ja sitä vartenhan tässä ollaan.

Oon muutenkin TODELLA varma siitä, että meilläkin opitaan. Kyllä varmasti poika ennen armeijaan menoa on saanu maistella pottuja ja porkkanoita mielin määrin, ja kyllä siltä varmasti kaikki hampaatki suusta löytyy. Ja luulen, että sinne armeijan vihreisiin poika kävelee omin jaloin, eikä enää äidin kannettavana tai lastenvaunuissa maaten.

Rakastan meidän pikkumiestä just sellasenaan.♥ Ja jopa silloinkin, vaikkei sille niitä hampaita tuliskaa. Aaarrrght. 

Kuulumisia

Taas unohtunu tämä bloggaaminen, nyt otan itteä niskasta kiinni ja patistan itteni tämän kimppuun useemmin!!

Tällä viikolla on kyllä ollu niin paljon säpinää että se on kyllä vähä syystäki jääny vähemmälle.

Alkuviikosta sain inspiraation alkaa väsäämään meille piparkakkutaloa, ku sellaseen kaupassa törmäsin. Valmiit tarpeet talolle, mikä sen helpompaa. ;) 

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalon kasaaminen, joten on se kyllä sen näkönenki. :D Sesokeriliemi ei oikeen millää ottanu onnistustuakseen, -sen laittaminen. Yritin lusikalla vedellä/tipautella sitä talon sivuihin ja äkkiä laittaa paikoilleen ennenku kovettuu..eihän siitä mitään tullu. Kaikki valu ympäri taloa, mut ei se mitään. :)

Ajattelin, että käytän aikaa talon värkkäämiseen, ja koristelen sen hienoksi. Ei kuitenkaa jaksanukkaa alkaa näperteleen enää sillon, aloin tekeen sitä liian myöhään. :( No, tällänen räpöstys siitä nyt sitte tuli, älkää kuolko nauruun. :D

 Tein samalla pellillisen pipareita, ja niistä muutamia koristelin samalla. Nämä oli kyllä namnam! <3

Kuluneella viikolla saatiin myöskin postia minun siskolta, ja siellä oli Nooalle vaikka mitä mukavaa, silkkipaitaa ja -myssyä, sekä kestovaippoja. Niitä meillä on ollu ennestäänki, mutta nämä all-in-one vaipat on parempia. Meillä on ollu kaikki erikseen, imut ja kuoret, joten ne on vähä näpräämistä. Kokeiltiin niitä tietenki heti, ja olihan ne söpöjä. :)

Tosi söpöä oli myös seuraus tästä..  Nooa oli mulla mandukassa ku siivoilin, ihmettelin miten kumman mukavasti se poika mua lämmittääkää, ja irrotettiin Nooa mandukasta. Kas kummaa, vaippa oli vuotanu molemmilta puolin reittä, ja mun paidassaki meni kahta puolta märät laikut. Jiihaa! :D Kolme all-in-one vaippa kokeiltiin tällä erää, ja kahella kerralla tuli pisut läpi.

Todettiin, että meille sopii paremmin taskuvaipat, jotka vähä nopeemmin ja paremmin ehkä imee pissan.

Pikku vaippapylly

♥

Tehtiin torstaina se reissu Ikeaan, ja sieltä tarttu mukaan sänky, ruokapöytä, lakanoita, yks hylly ja kaikkea muuta kivaa. Niistä kirjottelen, tai laitan kuvapostausta joskus myöhemmin, nyt ei jaksa mennä kuvaileen. :D

Heissulivei!

Täällä ollaan jo toista päivää yli -20°C pakkasissa. Vauva vetelee puolen tunnin unia sisällä, ei oikeen noin kipakoilla pakkasilla ulos oo asiaa nukkumaan, joten pitää tyytyä noihin puolen tunnin uniin kolmen tunnin unien sijasta. Ja kaiken kukkuraksi saa kuunnella väsykitinää läpi päivän. Nooa nukkuu sisällä vaan juuri sen verran että vähä aikaa jaksaa taas touhuta.

Kokeilin laittaa makkarista ikkunan auki ja vauvan puin sinne vaunuihin nukkumaan. Toivottavasti tämä keino ulkoilma auttais ees jotain.. :D

Meiän itsenäisyyspäivän vapaiden suunnitelmat taitaa mennä pieleen pahemman kerran. :( Oon marraskuusta asti (ainakin!) oottanu että päästään käymään Haaparannalla Ikealla, ja muissa kaupoissa Ruotsin puolella, nyt ku tulee vähä pidempi vapaa. Samalla reissulla oli tarkotus vierailla isosiskon luona, ku asuu mukavasti siinä rajan lähellä. No, siellä lapset sairastaa vesirokkoa, joten taitaa tulla meillä päiväreissu Haaparantaan tai sitte lykkäytyy koko reissu. :( yhyyy, ois ollu niin kiva olla vähä kauemmin reissussa, mutta toisaalta himottaa saada meille jo kaikkea kivaa uutta! Tässä vähä poimintoja ja haaveiluja Ikean nettisivuilta.

Haluan uuden ruokailuryhmän, tai edes pelkän pöydän vanhan puisen ja niin massiivisen tilalle. Lisäksi uus sänky pitäis ostaa, oon vaan miettiny että kannattaako satsata sänkyyn enemmän ja ostaa se jostain muualta kuin mitä ikealta, onkohan siellä sitte minkä laatusia patjoja? Sängyn rungothan siellä saattaa, ja varmasti onki ihan hyviä ja ainaki meille tarpeeksi kestäviä. Runkopatjasänkyjä en enää itelle halua, ainut on pussijousituksella, jos edes harkitsisin runkopatjasänkyä. On ollu niin epämukava tuo meidän nykynen, ja onhan se vanhaki ku mikä. :-D 

Kaikkea pientä "roinaa" varmasti tarttuu mukaan ikean reissulta, mutta kirjottelen niist lisää sitte reissun jälkeen.. :) Reissusta voi vaan tulla aika haastava päiväreissuna käytynä, mutta minkäs sille voi. Ikealla kuitenki vauvan kans on helppoa ku on hyvät lastenhoitotilat. Pitää vaan sitte hillitä halua muihin kauppoihin ja kauppakeskuksiin että jaksetaan kotimatkaki vielä, mikä ei niin lyhyt ole. :)

Täytyy  varmaan alkaa jotain kotitöitä tehä nyt ku vauvaki nukkuu onnellisena vaunuissa makkarissa. :D Näyttää tepsivän ikkuna auki, ja vaunuihin nukkumaan keino, JEEEE! ;)

Byebye!

Kaikille tiedoksi:

 

Tännekkin tulee talvi, täällä sataa lunta!!!

Naminaminami, tänään lähetään poitsun kans vaunuileen ihanaan talvisäähän! Palaan taas kirjotteleen.. :)

Puhelinhaaveilua

Oon jo kauan haavellu uudesta puhelimesta, haaveissa on ollu samsungin puhelimet. Lumia, mikä ostettiin kesällä tuntu jo olleen menneen talven lumia - vai pitäiskö se sanoa kesän? No, oon aina ollu semmonen ihminen, että jos jotain uutta keksin tai haluan, se on myös saatava. Ja mahdollisimman pian.

Torstaina käytiin kihlatulle hakemassa uutta liittymää, sekä meille kotiin uutta nettiliittymää. Marssittiin Elisa-kauppaan ja siinä ootellessa mulla ja pikkumiehellä oli aikaa katella niitä kuumia uutuuksia. Namnam! Melkeen heti ensimmäisenä sain käpäliin Samsungin Galaxy s III minin. Sitä tutkiskellessa mun rakkauskäyrä (mikä se on? :D) tuntu nousevan vaan korkeemmalle. -Toi ois kiva! Hintakaa ei ollu paha, ja kaikki ne isot älypuhelimet on ehdoton nounou. Haluan puhelimen, joka sopii käteen, taskuun, laukkuun ilman mitään ihmeellisyyksiä. En halua maksaa ylimääräsyyksiä puhelimen suuresta koosta. Lisäksi ihastuin tämän minin koko käyttöjärjestelmään, ja siihen että siihen saa myöskin muistikortin. Turhaan maksaa puhelimista monen GB:n muisteilla ku tässäki tuetaan muistikorttia muistaakseni 32GB saakka.

No, saman illan istuin netissä ja luin tuotetietoja..ja näinhän siinä kävi..

Perjantaina piti liikkeessä käydä kysymässä miksei meidän netti toimikkaan, ja siinä samalla sitte napattiin (joo kyllä, molemmat) omat minit mukaan. Ei siinä kauaa nokka tuhissu asian tiimoilta, ehkä vähä arvelutti olinko tälläKIN kertaa liian nopea liikkeissäni ja sitte jostain syystä puhelin ei kohta enää innostakkaa. Toivottavasti en ollu, tää tuntuu niin hyvältä. :)