Nooan tarina

Vähän ennen joulua 2011 saatiin ihana uutinen, meille tulee vauva. ♥ 

Vauva oli alusta asti toivottu ja kaivattu.
Ensimmäiset kuukaudet pahoinvointi otti kokonaan vallan, ja työharjottelu sairaalassa sai jäädä. Liikkumaankaa ei oikeen kyenny. Makasin kotona napostellen vähä väliä jotain pientä että verensokeri pysyis tasasena. Mies sai hakea salmiakkia kaupasta, se helpotti kyllä tosissaan ja sitä oli helppo napata muutama jopa paikoissa, jossa muuta evästä olis vaikee syödä. Siitä nämä ihanat kilot vieläki muistuttaa itestään, ei se mitään, kaiken arvosta. Kiloja ehin kyllä karistella joskus.. :) 

Toisen kolmanneksen alkupuolilla pahoinvointi alko pikkuhiljaa väistyä tieltä ja alkoki harjotussupistukset. Niitä oli joka päivä ja paljon. Mahaa veti kireeksi vähä väliä ja taaaaaas liikunta jäi vähemmälle. Uiminen oli mun lemppari. -Se oli niin kivaa pallomasulla ku pysty tekeen ilman supisteluja. :) Tunsi olonsa oikeen kevyeks. :D

Viimesen kolmanneksen alussa vasta oli aika, jolloin pysty liikkumaan ilman suurempia supisteluja tai kolotuksia. Siinä sitte liikunnan riemusta nautittiin, kunnes siitäki tuli loppu. Taas supisteli. 
Tällä kertaa supistukset oli napakampia. Lisäksi supistelut teki tehtäviään ja viikkoja ku oli vähä reilu 30, paikat oli jo alkanu valmistautua synnytykseen. Sitte loppuviikkoina ei enää liikuttu,uimaankaa ei enää saanu mennä. Näytillä sairaalassaki käytiin usein säännöllisten supistusten takia, mutta vauva vaan ei halunnu masusta pois. Monta viikkoa supisteli säännöllisesti, enemmän ja välillä vähä vähemmän napakasti.

37+4
Yöllä nukuin ku tukki. Ei yhtään supistusta. Ehkä siksi myös koko päivän jaksoin olla reipas. Siivosin koko asunnon kunnolla, käytiin kirpputoreilla osteleen vauvalle vielä mm. muutamia 50-56cm vaatteita ja hoitolaukku, ja myös rentouduttiin rossossa illallisella (-ajateltiin, että ehkä viimeinen kerta kahestaan. Ja olihan se. :)) Yöllä sitte mentiin kaikessa rauhassa nukkumaan..kunnes alko tapahtua. :D

Yöllä 3.14 meni lapsivedet, ja päästiin lähtemään sairaalaan! Synnytys oli nopea, ja kivulias.Mitään kipulääkkeitä ei ehditty antaa, lievittäjänä oli lämpöpussi mahan päällä. Supistukset oli todellatodella kipeitä, mutta eipä sitä tienny sillon että millasiksi ne muuttuu, ajattelin ehkä typerästi että ne pahenee lisää ja otan kipulääkkeet myöhemmin. Kuitenki paikat avautu todella nopsaan, ponnistusta edeltävän puolen tunnin aikana 5cm, ja ite ponnistus vaihe kesti 19 minuuttia. Vauva syntyi 21.7.2012 06:39. ♥ 

 48cm & 3035g, pää 33cm

Oma pieni mussu masun päälle ku nostetaan, on se vaan tosi söpöä. ♥
Se kauan kaivattu vauva ku saadaan maailmaan niin ei siinä voi muuta ku onnellinen olla. Raskaus aikana miettiny pieniä vauvan vaatteita, pinnasänkyjä, vaunuja ja turvakaukaloa että ku ne sais käyttöön, pienen vauvan omiksi jutuiksi. Ja siinä se nyt sitte oli, turvallisesti mahan päällä. Sylissä. ♥

Nyt pikkumies on jo niin ison olonen, lattialla massulleen kattelee kirjaa ja huutelee terveisiä. :) Rakastan tätä. :)