Pakko purkautua..

Välillä kiehuu. Kiehuu ihan tosissaan. Ja kumpa puhuisin nyt niistä puuro-, tai pottukattiloista.
Monet kerrat oon miettiny, mikä tässä mättää. Jo heti vauvasta asti ystävät, sukulaiset, naapurit ja lähes jokainen vastaan tuleva tivaa joko meillä hymyillään, joko nukutaan yöt läpi, joko meillä tehdään sitä tai tätä.

Eilen menetin totaalisesti hermot. Eräs tuttu äiti jaksaa joka ikinen kerta ku nähään kuulustella joko meillä tehdään sitä ja tätä ja tuota, ja kuinka heillä tehdään jo kaikkea samaa ja vähä enemmänki. Tuntuu, että meidän vauva on jotenki huono, jos se ei nukukkaa öitä vielä 4,5kk:n iässä. Onko meidän vauva jotenki viallinen, ellei se vielä tähän päivään mennessä oo kääntyny, lähteny liikkumaan, jättäny yösyöntejä.
Kaiken huippu on se, että kyseisen äidin vauva on Nooaa 2kk vanhempi, ja siinä ajassa vauvat kehittyy valtavasti.

Ja kyllähän meilläki käännytään. Pieni mies on vaan sen verran tyytyväinen köllöttelyyn kylellään, niin miksi siitä pitäis päästä mahalleen niin kovin usein. Ja monet monet kerrat on poju ittensä mahalleen ponnistanu, kyllä se pääsee jos vaan niin haluaa. Ite en ainakaan pidä tärkeänä sitä, että jokaiselle vastaan tulevalle pitäis mainita mitä meillä tehään, ja mitä meillä osataan.

Välillä on vaan aika riittämätön olo, paha mieli. Teenkö jotain väärin? Ku ei pienellä ole vielä hampaita, eikä se niitä kiinteitäkään vielä syö useita purkillisia päivässä, saatika saa sitä iltapuuroa.

Miksi vauvoja pitää vertailla jo heti syntymän jälkeen? Miksi pitää vertailla siitä pienestä viattomasta ihmisen alusta aina aikuisuuteen asti? Eikö se riitä, että annetaan lasten kasvaa omaa tahtia. Jokainen lapsi on sitäpaitsi yksilö, ei kaikki voi mahtua siihen samaan muottiin. Siihen, johon tungetaan ne kaikki jotka kehittyy pikapikaa.

Annetaan vauvojen olla vauvoja. Mietityttää muutenki, miksi vauvojen pitäis heti laitokselta asti nukkua yöt syömättä tai heräämättä. Miksi on niin kova kiire saada niiltä yöt kokonaisiksi? Miksi niin kovalla kiireellä pitää kasvattaa niitä pieniä? Miksi pitää vauvat vierottaa korvikkeelle, päästää äiti heti vauvan ollessa vielä muutamien kuukausien, tuulettumaan? (Tottakai tarvitaan myös omaa aikaa, sitä en kiellä.)
Mulle riittää se, että vauva saa olla vauva. Se saa herätä öisin syömään niin usein ku haluaa, itkeä, ja maata vaan paikoillaan lähtemättä minnekkään. Vauva aika muutenki on niin hemmetin lyhyt. Eikä se pieni osaa vaatia alkuun muuta kuin äitiään, ja sitä vartenhan tässä ollaan.

Oon muutenkin TODELLA varma siitä, että meilläkin opitaan. Kyllä varmasti poika ennen armeijaan menoa on saanu maistella pottuja ja porkkanoita mielin määrin, ja kyllä siltä varmasti kaikki hampaatki suusta löytyy. Ja luulen, että sinne armeijan vihreisiin poika kävelee omin jaloin, eikä enää äidin kannettavana tai lastenvaunuissa maaten.

Rakastan meidän pikkumiestä just sellasenaan.♥ Ja jopa silloinkin, vaikkei sille niitä hampaita tuliskaa. Aaarrrght.