Viime öinen järkytys

Huono-äiti. Niin usein sitä kuvittelee olevansa huono äiti millon mistäkin, niin mitättömästä syystä.

Viime yönä mulle ropisi noita huono-äiti pisteitä sitten todenteolla!

Oltiin koko perhe nukkumassa, niinkuin joka ikinen yö. Tavallisesti, perhepedissä. Niinkuin jo usean usean kuukauden ajan, hyväksi havaittu ratkaisu. Kunnes viimeyönä se tapahtui.

Paha, ja niin pelätty onnettomuus.
Kolaus, itku, ja poika lattialla.

Miten voikaan olla niin niin paha olla? Loppuyön kuuntelin nukkuvaa poikaa, ja kärsin.
Miksimiksimiksimiksi?

Sängyn toinen laita on kiinni seinässä, toisella laidalla pinnasänky, joka ei ole niin kevyimmästä päästä. Mutta siltikään se ei estäny tipahtamasta vauvan. :( Lisäksi peittoa on mutkalla reunalla, ettei vaan lapsi pääsis tipahtamaan. Monet monet kerrat päivisin, ku ollaan makoiltu meidän parisängyssä,  on Nooa kääntyny pinnistä vasten, leikkiny sen pinnoilla ja vaikka mitä.
Eikä ikinä.
Ei niin ikinä oo pinnasänky liikahtanu pois paikoiltaan.

Onneksi oma äiti, joka tekee yövuoroa lähihoitajana, oli puhelinsoiton päässä, ja tiesi kertoa mitä tehdä, ja ettei mitään vaaraa pojalle ollu kun ei kipeältä paikat tuntunu. Säikähti vaan lattialle muksahtamista. Ja onneksi, ei sänkykään kovin korkea ole. Loppuyön tarkkailin pojan kuntoa, ja onneksi se on hyvissä voimissaan.

Ja voin kertoa, että meillä ei enää nukuta näin! Ens yönä poju menee turvallisesti pinnasänkyyn, ja nukkuu siellä! Vaikka se ei oo yhtenäkään yönä onnistunu, se on niin vanhempien perään että vaan kainalo kelpaa. Mutta ens yönä, ens yönä siellä nukutaan!

Mutta varokaa,eEttei kukaan pikkumuru tipahtais. On ne niin rakkaita. <3